Karin Efraim on luova sielu, jonka luovuus on seurannut häntä koko hänen elämänsä graffitista ja musiikista nuoruudessaan kirjailijaksi ja kuvittajaksi nykyään. Hän työskentelee ensisijaisesti musteilla ja hienolainerilla, usein yhdistettynä akryyliin, ja hänen taiteelleen on ominaista kontrastit tumman ja vaalean, sokerisen makean ja brutaalin välillä. Inspiraatio tulee vaikutelmien ja alitajuisten tunteiden sekamelskasta, mikä antaa hänen työlleen persoonallista ja raakaa rehellisyyttä.

Karin Efraimin haastattelu

Voitko kertoa meille hieman itsestäsi ja taustastasi kirjailijana ja kuvittajana?

Olen aina ollut luova ihminen. En ole koskaan valinnut sitä, mutta luominen on johdonmukaisesti seurannut minua koko elämäni ajan. Teini-ikäisenä maalasin graffiteja ja tein musiikkia. Soitin useissa punk- ja hip hop -bändeissä. Asiat sujuivat melko hyvin joillakin bändeillä ja soitimme paljon, kunnes olin noin 25-vuotias ja sain lapsia. Tuolloin en voinut kiertää enkä olla ulkona leikkimässä viikonloppuisin, joten korvasin aiemmin musiikin kautta löytämäni luovuuden piirtämisellä ja maalaamalla. Siitä lähtien siitä on tullut minun ilmaisumuotoni, ja nyt voin ajoittain ansaita elantoni siitä ja kirjoittamisestani. Kirjoittaminen syntyi kuvan luomisesta ja olen julkaissut viisi kirjaa tähän mennessä ja kaksi uutta ilmestyy ensi vuonna. Minusta tuntuu todella typerältä sanoa se, mutta luominen on minulle elintärkeää. Joskus olen työskennellyt sitä vastaan, eikä se koskaan mene hyvin.

"Uskon, että jotkut kuvat tulevat alitajunnasta, kuten unet ja piilotetut tunteet, joiden olemassaolosta et tiennyt aiemmin."

Miltä tyypillinen työpäivä sinulle näyttää?

Herään aamulla, syön aamiaista ja juon kahvia seisoen keittiössä, tuskin pukeudun, sitten istun ja työskentelen koko päivän studiossani, joka on talon yhteydessä. Asumme vanhassa kirkossa/lähetystalossa, joten siellä on suuria tiloja ja paljon valoa. Tällä hetkellä työskentelen uuden kirjan parissa, joten kirjoitan ja piirrän kuvia silloin tällöin ja käyn edestakaisin kustantajani kanssa uuden kirjan perustamisesta, joka on pian täysin valmis painettavaksi. Menetän usein ajan ja tilan tajun ja laitan kellon, kun on aika poimia koulusta ja koulun jälkeisistä aktiviteeteista.

Onko jotain erityisiä tekniikoita tai työkaluja, joista pidät luodessasi?

Maalasin akryyliväreillä, kun aloitin maalaamisen, sitten olen melkein kokonaan siirtynyt musteeseen ja hienolaineriin. Joskus sekoitan akryyliä musteeseen ja hienolaineriin. Maalaan myös mukeille ja keramiikalle.

Mistä löydät inspiraatiosi?

En saa inspiraatiota yhdeltäkään tietystä taiteilijasta, se on vaikutelmien sekamelska, joka löytää tiensä paperille. Joskus näen itseni hieman tulostimena, joka kirjoittaa kaiken, mitä päässäni tapahtuu. On jotenkin mukavaa, että se on konkreettinen, mustavalkoisena. Aloittaminen ei ole koskaan vaikeaa, koska siinä on paljon tehtävää. Uskon myös, että jotkut kuvat tulevat alitajunnasta, kuten unet ja piilotetut tunteet, joiden olemassaolosta ei aiemmin tiennyt. En koskaan tiedä missä olen työskennellessäni, mutta näen melkein tarkalleen, mistä hetkestä lähtien tein erilaisia ​​teoksia, missä vaiheessa olin ja mitä tunteita ja tunteita minulla oli.

Mitä kuuntelet luodessasi?

Kuuntelen podcasteja, äänikirjoja (aloin juuri tehdä sen), radiota (mutta olen niin huolissani maailman tilanteesta) tai musiikkia.

Kuka on suosikkikuvittajasi? Miksi?

Voi kuinka vaikeaa! Minulla ei taida olla suosikkikuvittajaa. Mutta minulla on monia, jotka ovat mielestäni lahjakkaita. Lähes kaikissa haastatteluissa olen yhteydessä Hans Arnoldiin. Joten en tiedä, ehkä sieltä tulee inspiraatiota, vaikka en itse tiennytkään. Pidän myös Robert Hurulan taiteesta, mutta se johtuu varmaan siitä, että pidän myös musiikista ja voin samaistua häneen monella tapaa. Luulen, että usein kyse on minusta koko asiasta, mistä pidän ja mistä en. Tunne on myös hyvin suora siinä, mihin jään kiinni, jos minulla ei ole kontekstia. Jotkut asiat vain menevät minuun suoraan, enkä anna mitään, en jää koukkuun yhteenkään mahdollisuuteen.

Miten kuvailisit omaa taiteellista tyyliäsi?

Visuaalinen maailma täynnä kontrasteja. Jotkut sanoisivat, että minulla on synkkä kuva, mutta olen eri mieltä. Työskentelen ehdottomasti paljon pimeyden, mutta myös valon kanssa. Pidän myös kontrasteista söpön ja sokerisen ja brutaalin ja rehellisen välillä. Siksi minulla on paljon mukavia kuvia, joissa on kirosanoja jne. Monet ihmiset saattavat olla hieman synkän ironisia sen suhteen. He luultavasti kertovat enemmän minusta ihmisenä kuin haluan myöntää.

Onko sinulla suosikki julisteidesi joukossa, jos on, mikä ja miksi?

Pidän aina uusimmista tekemistäni, mutta se johtuu luultavasti lähinnä siitä, että olen kyllästynyt vanhoihin juttuihin. Mutta huomaan, että vähän vanhemmat tavarat menevät usein joissain tapauksissa yhtä hyvin kaupaksi kuin uudet. Tällä hetkellä pidän ehkä eniten tiikereistä ja eläinkuvista. Pidän eniten niistä, joissa olen sekoittanut akryyliä ja hienolaineriä. Pidän myös kolmesta vuoresta. Ne, jotka yhdessä muodostavat kuvan vuoristosta, jonka keskellä on verikuu.

Kirjoitat ja kuvitat myös kirjoja. Onko sinulla jotain erityisiä teemoja, joihin palaat usein?

Sanoisin, että YÖ on ehdottomasti teema. Se palaa jatkuvasti. Sitten puhtaasti konkreettinen yö, joka tapahtuu joka päivä, mutta myös yö sisällämme. Pimeys, jota me kaikki kannamme. Maailma ja mikrokosmos, joka on jokaisessa yksilössä. Tarinat, joita me kaikki kannamme, unelmien, ajatusten ja tunteiden muodossa. Toinen teema on PSYKE, mutta myös ELÄimet. Mieluiten eläimet yöllä, esimerkki siitä on kirjani SOVDJUREN. Se tutkii, kuinka eri eläimet nukkuvat ja elävät elämäänsä öisin. Minulla on myös kaksi aikuisille suunnattua novellikokoelmaa, jotka tutkivat psyykettä ja luonnollista tarinankerrontaamme unien ja psykoosien muodossa. Siellä olen haastatellut ihmisiä, jotka ovat kokeneet kauheita painajaisia ​​ja psykooseja ja tehnyt heistä kivoja pieniä tarinoita kuvituksen kera.

Mitä neuvoja antaisit nuorille tekijöille, jotka haluavat syventää luomuksiaan?

Jatka vain. Jos sinulla on se sinussa, sinulla on se. Jatka vain, kunnes löydät oman juttusi ja erityisen tyylisi. Jos asema on siellä, ei ole muuta keinoa.